1 Kor 13 – Rakkaus on

Rakkaus on

Perjantain Raamatun teksti on 1 Kor 13 rakkauden korkeaveisusta (Lasten aamukirkko)

1. Kor. 13:1–8, 13 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Oletko koskaan kuullut puhuttavan rakkaudesta. On monenlaista rakkautta:

  • Miehen ja naisen välistä rakkautta. Ne saattaa joskus pussatakin toisiaan. He solmivat avioliiton ja saavat lapsia.
  • vanhempien rakkautta lapsiin. He osoittavat sen ottamalla syliin ja tietysti pitämällä huolta heistä.
  • On myös lasten rakkautta vanhempiin – se välittyy ilona ja siten että lapsi tulee syliin tai jollakin muulla tavalla.
  • Sisarusten välistä rakkautta (kotona joskus kinastellaan, mutta kodin ulkopuolella kerhossa tai koulussa puolustaa siskoaan tai veljeään, pitää hänen puoltaan) ja
  • ystävien välistä rakkautta – luottaa häneen ja haluaa olla hänen luottamuksensa arvoinen.
  • Rakkautta isänmaahan – jokainen haluaa omalle maalleen hyvinvointia
  • Joku rakastaa elämää ja tekee laulun siitä.
  • Lopulta on myös olemassa Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan ja ihmisen rakkautta Jumalaan.

Raamatussa on eräs hyvin tunnettu kirjoitus rakkaudesta. Se luetaan hyvin usein avioliiton vihkimisessä. Luin sen teille hetki sitten. Kohta alkaa erikoisesti:

“Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kieliä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali”. Kumiseva vaski ja helisevä symbaali ovat lyömäsoittimia niin kuin kirkon kello tai rumpu. Molemmista lähtee ääni kun niihin lyödään. Voisin edellisen Raamatun lauseen sanoa tähän tapaan: Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kieliä, vaikka puhuisin suomea, ruotsia, englantia, latinaa, hepreaa ja kiinaa – jopa enkelien kassa juttelisin heidän kielellään, mutta en osaisi rakkauden kieltä – kielitaidostani ei olisi mihinkään, vaan olisin kuin tyhmä rumpu tai helistin.

Kielitaito on hyvä asia. Siksi koulussa opiskellaan eri kieliä. Minkälaista kieltä enkelit mahtaisivat puhua. Mutta pelkällä kielitaito ei elämässä riitä. Ihmisten välillä tarvitaan ymmärrystä, luottamusta, ystävällisyyttä ja rakkautta. Ne ovat kielitaitoakin tärkeämpiä.

Paavali jatkaa ajatustaan. Vaikka tietäisin kaikesta kaiken, tietäisin vastauksen jokaiseen kysymykseen. Vaikka olisin koulun lahjakkain oppilas, viisaampi ja älykkäämpi kuin yksikään opettaja, se kaikki olisi turhaa, jos minulla ei olisi rakkautta. Jopa usko Jumalaan ilman rakkautta jää hyödyttömäksi.

Rakkaus on siis kaikkein tärkeintä. Mitä se rakkaus siis oikein on? Mitä sinä ajattelet rakkaudesta? Jos sinä piirtäisit sydämen kuvan ja viereen alkaisit kirjoittaa lausetta: ”Rakkaus on…” kuinka jatkaisit lauseen loppuun. Miten luonnehdit rakkautta? Mitä sinulle tulee ensimmäisen mieleen?

Rakkaus on sitä, että ei kiusaa toista. Rakkaus on prinsessamaista. Kun Paavali tutussa Raamatun tekstissä (1 Kor 13) alkaa kuvata rakkauden olemusta, sitä mikä on tietoa, viisautta, kielitaitoa ja uskoakin tärkeämpää, ensimmäinen asia minkä hän ottaa esiin on kärsivällisyys. Hän ei puhu siinä keveästä onnen tunteesta rinnassa, joka nostaa jalat irti maasta. Hän puhuu rakkaudesta joka on valmis uhrautumaan, antamaan omastaan – rakkaudesta, mikä ei juokse pakoon vaikeuksien alkaessa. Rakkaus on kärsivällinen tai pitkämielinen.

Rakkaudessa ihminen ei ajattele vain itseään vaan sitä, mikä on parasta kaikille. Miten jokainen voisi kokea olevansa hyväksytty ja arvokas. Se on vaikea tavoite. Emmekä pysty sitä täyttämään. Mutta Jumala toimii näin suhteessa meihin ihmisiin. Hänen rakkautensa meihihn on päättymätön.

Kanttori opettaa teille seuraavaksi laulun: Kun Jumala sanallaan sinutkin loi, hän tarkoitti samalla näin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: