Äitienpäivä / isänpäivä

Kohti äitienpäivää 2009

492:1-2

Aloitetaan pienellä jutustelulla oppilaiden kanssa. Mikä sana äskeisessä virressä on sunnuntain juhlaa ajatellen tärkeä – äiti. Hyvä. on äitienpäivä.

Miten äitiä sunnuntaina onnitellaan (seuraavasta rivistä voi joku vastata)… jutustelua.

Meillä on puolitoistavuotias Maria. Hän on teletappi-iässä ja osaa ehkä kolmisenkymmentä sanaa. Ymmärtää puhetta paljon enemmän kuin osaa itse sanoja käyttää.

Päivän mittaan hän käyttää yhtä sanaa luultavasti 500 kertaa. Mikä sana se mahtaa olla? Se on tietysti ’äiti’ Maria kulkee ympäriinsä ja huutaa solkenaan äiti äiti äiti (milloin iloisena milloin surullisena). Missä tahansa hän on, missä tahansa äiti on. Hän tulee minun luokseni ja sanoo äiti. Vastaan että isä ja hän sanoo äiti. vuorottelemme näitä sanoja. Mutta hän ei erehdy koskaan sanomaan isä, vaan aina äiti.

Sana isä on hänelle äärimmäisen vaikea. se ei kuulu noiden kolmenkymmenen sanan joukkoon. Hän ymmärtää, mikä sana se on, mutta ei sano sitä. se saattaa johtua s-äänteestä, mikä on hänelle ehkä vaikea.

Hän osaa sanoa valokuvasta osoittaen mummi, pappa, mamma, äiti. Isän kohdalla vaikenee. Hän yrittää sanoa kirja, lamppu ja tulee ymmärretyksi. Hän osaa: miau, hau hau, ammuu, kvak kvak, piip piip, mää. Ne ovat tuttujen eläinten ääntelyä. Hän sanoo sujuvasti myös tappi – tarkoittaa teletappia – video pitäisi laittaa koneeseen.

On ollut sana: ’äkki’, jonka olemme tulkinneet isäksi. Mistä sana on muodostunut, sitä on vaikea tietää. Onko vaimo huutanut kenties minulle: tul äkki tän! No sitten äkki tietysti tulee.

Mahdollisesti kovan yrittämisen jälkeen tulee jonkinlainen ’iiä’ tai ’äiiä’. Mutta ei koskaan spontaanisti.

Tyly johtopäätös kuitenkin on, että sana isä ei ole lapsen hengissä säilymisessä niin tärkeä kuin äiti. Riippuvuus äidistä on aivan toista luokkaa kuin isästä. Isä on töissä, pois kotoa, häntä näkee harvemmin. Ihan mukava kaveri sinänsä, mutta aiotko jäädä tänne pidemmäksikin aikaa.

Jumala on luonut meidät kuitenkin tällaisiksi. On miehiä ja naisia. Isiä ja äitejä sitten on näitä lapsia, jotka eivät suostu sanomaan isä.

Olen kuitenkin koittanut vakuuttaa Mariaakin siitä, että kysymys olisi suuresta uskonnollisestakin harppauksesta ja kehittymisestä, kun oppii sanomaan isä.

Ja on se sana oikeasti ihan tärkeä. Meillä on äiti ja isä. Isät ovat tärkeitä, mutta varsinkin taivaan Isä. Jos vaikka jokaisena päivänä saamme sanoa viisisataa kertaa äiti, niin olisi kuitenkin hyvä, että edes kerran päivässä sanoisimme Luojallemme ja Jumalallemme: Isä.

Advertisement