Mistä hän sai rohkeuden
Lasten aamukirkko 30.8.2017 (12. shell) Harjavallan kaikkien Autuuksien kirkko (ennen palvelusta olin rakentanut Goljatin pituutta havainnollistavan virityksen)
Paikalla myös sotaveteraaniyhdistyksen väkeä Eurasta
Raamatun lukukappale on tänään yksi tunnettu Vanhan testamentin tarina. Se on sotatarina, mutta samalla kertoo siitä kuinka pieni voi voittaa ylivoimaisen vastustajan. Tänään joukossamme on myös veteraanijärjestön edustajia Eurasta ja Harjavallasta. Heille sotatarinat on tuttuja. Joillekin ne tarinat ovat tuttuja kokemuksesta silloin kun pieni Suomi kohtasi ylivoimaisen vastustajan Venäjän. Toiset ovat olleet silloin nuoria ja eläneet sota-ajan Suomessa. Koko kansakuntana olemme eläneet tämän Raamatun tarinan.
Tilanne Raamatun kertomuksen taustalla on se, että Israelin kansa kävi sotaa filistealaisten kanssa. Joukkojen välissä oli laakso, missä taistelu piti käydä. Filistealaisten keskuudessa oli jättiläismäisen kokoinen sotilas nimeltään Goljat, joka Raamatun kuvauksen mukaan oli yli 3 metriä korkea. (Toin tähän vierelle suurikokoisen ristin, jonka päälle vielä asensin korkealle ulottuvan tähden. Kuinkahan korkealle tämä ulottuu. Aivan oikein. Tämä on juuri niin korkea kuin Goljatilla sanottiin olevan pituutta.
Tämä Goljat oli hurja sotilas. Hän huusi israelilaisille: Miksi me kaikki ryhtyisimme sotimaan. Valitkaa joukostanne mies taistelemaan minua vastaan. Ratkaistaan koko sota meidän kahden välillä. Jos minä voitan, teistä tulee meidän alamaisia. Jos minä häviän, me olemme teille alamaisia. Kukaan israelilainen ei uskaltanut vastata hänen huutoonsa. Kaikki aikuiset miehet ja sotilaat pelkäsivät häntä. Mutta kun nuori 15-vuotias Daavid toi veljilleen ruokaa, hän kuuli Goljatin pilkkaavan israelilaisia. Hän kimpaantui ja halusi mennä heti kurittamaan jättiläistä. Hänet vietiin kuninkaan luokse.
- Sam. 17: 37-45, 48-50
Daavid sanoi: ”Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin kuningas Saul sanoi Daavidille: ”Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!”
Kuningas Saul puki Daavidin ylle kuninkaan sotavarusteet: sotapaidan, pronssikypärän ja haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään. Daavid sanoi kuninkaalle: ”Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.” Ja Daavid riisui ne yltään.
Daavid otti sauvansa (Daavid oli paimen), valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. Tietääkö lapsista joku, mikä linko on? (Selostusta lingon toiminnasta) Goljat lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli laiha, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. Hän huusi Daavidille: ”Pidätkö minua koirana, kun tulet keppi kädessä minua vastaan?” Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen… Mutta Daavid vastasi: ”Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, sotakirves ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut.”
Kun Goljat lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja Goljat kaatui suulleen maahan. Näin Daavid voitti Goljatin ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä…
Daavidista tuli hetkessä Israelin kuuluisin mies. Myöhemmin hänestä tuli kuningas.
Kysymys tämän tarinan äärellä kuuluu varmastikin niin, että miten Daavid uskalsi kohdata tuo jättimäisen sotilaan? Mistä hän sai rohkeuden? Kyllä Daavidkin näki kokoeron. Hän ei jaksanut kantaa edes normaalikokoisen miehen sotavarusteita, mitenkä hän pystyisi kohtaamaan jättiläisen ilman suojavarusteita. Eikö hän pelännyt?
Sen lisäksi että hän luotti omaan osaamiseensa, hän luotti ja uskoi Jumalaan. Siitä hän sai rohkeuden. Hän ei voinut hyväksyä sitä, että vihollinen oli pilkannut jotakin hyvin tärkeää hänelle.
Kertomus muistuttaa siitä, että pelkkä koko ja isot lihakset eivät ole tae voittamisesta. Pienikin voi voittaa suuremman ja selättää jättiläisen. Henkiset ominaisuudet ovat usein tärkeämpiä kuin raaka voima. Myös luottavainen rukous on tärkeää.
Ketä vastaan me taistelemme? Mikä on meidän Goljattimme? Sen ei varmaankaan ole joku toinen henkilö. Se voi olla myös pelko mikä meillä on. Pelot ovat joskus jättiläismäisiä ja meistä tuntuu, ettemme voi liikkua mihinkään. Se kahlitsee meidät. Taistelu Goljatia vastaan voi olla myös siinä, että taistelemme hyvän puolesta pahaa vastaan. Pahan tekeminen on helppoa, mutta hyvän tekeminen vaatii rohkeutta silloin, kun esimerkiksi puolustaa jotakuta, jota kiusataan. Toivon teille silloin Daavidin rohkeutta ja pelottomuutta sekä samanlaista luottamusta Jumalaan.
Sallikaa lasten tulla 