Sakkeus on viikuna
Evankeliumi: Sakkeus Jeesus oli tulossa Jerikon kaupunkiin. Suuri joukko ihmisiä oli odottamassa Jeesusta. Jerikossa asui pieni mies. Miehen nimi oli Sakkeus. Hän oli rikas mies, mutta rikkautensa hän oli saanut varastamalla ja huiputtamalla muita. Sakkeuksella oli paha olla. Hän tahtoi nähdä Jeesuksen. – Miksi minä olen näin pieni? En näe Jeesusta ihmisten takaa, Sakkeus harmitteli. Sakkeus kiipesi viikunapuun oksalle, jotta näkisi paremmin. Vihdoin Jeesus saapui. Jeesus tuli sen puun kohdalle, jossa Sakkeus istui. – Tule alas puusta Sakkeus! Minä tulen kotiisi vierailulle, Jeesus huusi. Ihmiset ihmettelivät: Sakkeus on huono mies, ja nyt Jeesus menee Sakkeuksen kotiin. Jeesus sanoi ihmisille: – Jumala rakastaa myös Sakkeusta! Sakkeus oli iloinen. Hän tunnusti: – Minä olen tehnyt väärin. Mutta palautan kaiken ja annan puolet omaisuudestani köyhille.Enää en huiputa enkä varasta. – Oikein, Sakkeus, Jeesus sanoi. Sitä juuri Jumala tahtoo. Luukas 19:1 – 10, selkomukautus
Onko teistä kukaan kiivennyt koskaan puuhun? Kesälomat ovat siihen erityisen hyvää aikaa.
Minun nuoruudessa puihin kiipeiltiin paljonkin. Kerrostalon pihalla ei ollut sopivaa kiipeilypuuta, mutta kolun vieressä sellainen oli: iso vanha kuusi. Puuhun kiipeäminen oli eräänlainen taidonnäyte, miehuuskoe. Siinä uhmattiin vaaraa, sillä putoamisen mahdollisuus oli koko ajan olemassa. Lisäksi kiipeämiseen liittyi jokin salaperäisyyden tuntu. Kiipeäminen puuhun oli puun valloittamista. Samalla silloin itsekin kasvoi ison puun mittaiseksi ja sitä suuremmaksikin sillä puu oli ikään kuin selätetty niin kuin painiottelussa – siitä oli saavutettu selkävoitto. Ihan pienet pojat ja tytöt eivät puuhun päässeet ja mitä isommaksi kasvoi sen paremmin puuhun kiipeäminen onnistui ja sen korkeammalle uskalsi kavuta.
Mutta kun tuli sitten tarpeeksi vanhaksi, puihin ei enää tullut kiivettyä. En taida muistaa milloin viimeksi puuhun olen kiivennyt. Siinä ei taida olla enää sitä samaa taikaa kun oli nuorena poikana. Haasteet olivat tulleet toisenlaiseksi.
Nyt yksi kouluvuosi on takana. Tuntuukohan se teistä vähän sellaiselta puuhun kiipeämiseltä. Puu on lopulta selätetty. Niin myös tämä kouluvuosi. Sen oksille päästiin ja sieltä ylhäältä avautui hienot näkymät.
Ekaluokkalaiset kiipesivät alimmille oksille. Tokaluokkalaiset kiipesivät vähän korkeammalle. Ja kolmasluokkalaiset vielä korkeammalle. Tiedon ja viisauden puuta on oltu valloittamassa.
On hienoa että pian pääsette lomalle. Sitten voi mennä valloittamaan oikeita puita.
Lukemassani Evankeliumissa Sakkeus kiipeää puuhun vaikka aikuinen mies onkin. Hän ei kiipeä sinne seikkailumielessä. Hän kiipeää koska on lyhyt eikä nähnyt muiden selän takaa, mitä kadulla tapahtui. Hän tahtoi nähdä Jeesuksen.
Muiden mielestä Sakkeus oli paha mies eikä hänestä tarvinnut välittää. Hän teki asioita, jotka muista oli pahoja. Hän otti ihmisiltä liikaa rahaa, liian korkeita tullimaksuja. Siksi häntä ei kukaan tervehtinyt eikä kukaan auttanut. Kukaan ei halunnut olla hänen ystävänsä.
Sakkeuksen puuhun kiipeäminen kannatti. Se oli hänelle itselleen ilon päivä. Jeesus pysähtyi hänen luokseen, huomasi hänet ja halusi tulla hänen luokseen kylään. Jeesus halusi olla Sakkeuksen ystävä, vaikka muut halveksivat häntä.
Tuosta päivästä tuli Sakkeuksen elämän tärkein päivä. Hän oppi tuntemaan sen, että Jumalan todella välittää hänestä. Sakkeustakaan Jumala ei ole unohtanut.
Puu mihin Sakkeus kiipesi oli Viikunapuu. viikunapuut ovat hedelmäpuita. Viikuna oli Jeesuksen maassa tavallinen ja paljon käytetty makea hedelmä. Suomessa niitä ei kasva. Nyt vaikutti siltä kuin Jeesus olisi pysähtynyt poimimaan puusta hedelmää – ja yllätys yllätys. Siellä olikin yksi iso hedelmä – Sakkeus. Sakkeus oli kuin viikuna hedelmäpuussa, jonka Jeesus poimi mukaansa.
Tämä hedelmä oli oikein mehukas. Sillä kertoms jatkui siten, että Sakkeus antoi rikkauksistaan puolet köyhille. Hän antoi takaisin niille, joilta hän oli huijannut rahaa.
Kun koulussa me kiipeämme tiedon ja viisauden puuhun, ehkä sekään ei ole pelkästään sitä, että kiipeämme yhä korkeammalle. Voisiko olla niin, että meistä on tullut tiedon puun hedelmiä, jotka vähitellen kypsyvät.
Mutta meidän on hyvä kiivetä siihenkin puuhun, mikä on laupeuden ja lempeyden ja ystävällisyyden puu. Silloin emme kasva tiedon hedelmää vaan hyvyyden hedelmää. Se on puu josta katsellaan Jeesusta Sakkeuksen tavoin. Opimme tuntemaan Jumalan rakkauden meitä kohtaan ja haluamme siksi hyvyyttä jakaa myös muille.
Sallikaa lasten tulla 