Tuomiosunnuntai

Lasten aamukirkko  – lähestytään adventtia. 19.11.

 Alttarikaiteen eteen oli laitettu neljä adventtikynttilää (niitä ei sytytetty, olivat siinä). Minulla oli lisäksi yksi tuohus, jonka sytytin evankeliumin lukemisen edellä.

Mark 13:32-37 (Teksti on valvomisen sun evankeliumi 2. vk)

Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä. ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta — varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”

Tuomiosunnuntai on taitekohta kirkollisessa vuodenkierrossa. Kyseinen sunnuntai on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai ja sen jälkeen alkaa uusi. Mikä juhlaa vietetään ensi sunnuntain jälkeen? (vastauksia…) Oikein. Meillä on edessä adventti ja sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän. Mutta sitä kynttilää ei ole vielä sytytetty. Valon juhla, jota odotamme alkaa pimeydestä.

Edessä on neljä kynttilää, jotka eivät vielä pala. Ne muistuttavat jo siirtymisestä joulun odottamisen aikaan.

Monet teistä haluaisivat, että joulu tulee nopeammin. Odottaminen ja hoputtaminen eivät sovi yhteen. Mitä se hoputtaminen on? … Muistatteko, kun teidän perheeseen syntyi pikkusisko tai veli. Sitä ennen äiti kantoi masussaan lasta. Lapsi syntyy silloin kun on sen aika, ei sillä tavoin, että yrittää sitä kiirehtää. – ei voi olla kelloa naputtamassa ja huutamassa äitin masun läpi, että alas nyt tulla sieltä, mun pitää päästä illaksi jääkiekkoa pelaamaan.

Minulla palaa tässä kuitenkin yksi pieni kynttilä. Se ei ole adventin kynttilä. Tämä on se kynttilä jolla adventin kynttilä sytytetään. (Adventin kynttilät ovat tuossa vierellä: toivon, rauhan, rakkauden ja ilon kynttilät)

Kynttilä on adventtina odottamisen ja valvomisen kuva, valvomisella tarkoitetaan sielun valppautta. Sen vastakohta on masennus ja tylsistyminen, kun mikään ei enää tunnu kivalta.

Kirkossa me emme odota vain joulujuhlaa. Seurakunta odottaa ennen kaikkea sitä, että Jeesus tulee kerran takaisin maapäälle ja kokoaa omansa taivaan ilojuhlaan. Tuossa odottamisessa hän toivoo meidän olevan valppaita, että emme lakkaisi odottamasta ja tekemästä hyvää lähimmäisillemme.

Kynttilä kuvaa myös elämää, elämän liekkiä joka palaa aikansa maan päällä, kerran se sammuu, syttyäkseen jälleen Jumalan luona, Jumalan taivaassa.

Kynttilä voi kuvata myös uskon liekkiä. Jumala on sytyttänyt meissä taivaallisen valon, uskon Jumalan hyvyyteen. Joskus usko on vahva ja valo voimakkaampi, joskus usko on heikko ja liekki myös pieni ja hiipunut. Uskon liekki voi sammuakin, mutta Jumala voi armossaan sytyttää sen uudestaan. Siksi tulemme aina kirkkoon jumalanpalvelukseen. Se on tuon uskon liekin hoitamista, elossapitämistä.

Lopuksi kynttilä kuvaa rukousta – sen lämpöä ja sitä, että rukous nousee ylös Jumalan luokse.

Meillä oli eilen seurakuntailta ja pyysin heitä mukaan yhteen kokeiluun. Muutamalla heistä oli kädessään tällainen pieni kynttilä. Pyysin heitä kävelemään nopeasti kynttilä kädessä. Kuinka nopeasti kynttilä kädessä pystyy kulkea ilman että kynttilä sammuu?

Tämä kynttilä palaa kauniisti, mutta kun liikutan sitä voimakkaasti – katsokaa.. Oho! kynttilä sammui.

Kiire ei sovi kynttiän elämään. Kiire tukahduttaa sen. Joitakin asioita ei voi tehdä juosten ja kiireellisesti. Mitä muuta se voisi olla kuin kynttilän kantaminen? (vastauksia – vesiämpäriä ei kanneta juosten, läikkyy, puukon kanssa ei sovi juosta…)

  • Kiireesti ei pitäisi syödä eikä napittaa paitaa,
  • vessa-asioitakaan ei hoideta juosten.
  • nukkuminen on ehkä kaikkein vaikeinta hoitaa kiireellisesti tai juosten.
  • Rukoilla ei pidä kiireellisesti – sellainen rukous sammuu.

Rukoushetken ajaksi voi sytyttää kynttilän. Se auttaa hiljentymään ja rauhoittumaan. Voit laittaa kellon soittamaan kahden minuutin päästä. Sen ajan olet hiljaa paikallasi, rauhoitut ja kerrot Jumalalle kuulumiset. Huomaat ettei se ensiyrittämisellä ole helppoa vaikka kysymys on vain kahdesta minuutista. Mieli on levoton. Seuraavan virren jälkeen harjoitelemme hiljentymistä ja rukousta. Sitä ennen nousemme tunnustamaan uskomme.

2 kommenttia artikkeliin ”Tuomiosunnuntai

  1. Aila Orsila 19.11.2010 / 11:26

    Kiitos Tuomo!
    Puhutteleva hartaus ja ihana oivallus, sitoa jo adventtikynttilät tähän tuomiosunnuntaihin! Tämä hartaus menisi aikuisillekin.
    Iloa!

  2. puujalka 19.11.2010 / 15:37

    Hei!
    Adventtiin on vielä aikaa, joten sitä ei voinut ottaa varsinaiseksi aiheeksi. Tuomiosunnuntai on valtavan iso aihe. Sitä ei voi jättää kokonaan poiskaan lasten maailmasta. Mutta aihe on haastava. Valvomisen sunnuntai, tuomiosunnuntai ja esim. 2.adventtisunntai pitävät sisällään paljon samaa. – Koska oli tarkoitus ottaa kynttilä juttuun mukaan niin juttu alkoi hahmottua.

    Lapsen näkökulmasta juttu jäi turhan sirpaleiseksi. Kerroin turhan monta esimerkkiä siitä, mitä kynttilä voi merkitä.

    Jylhää Kristuksen kuninkuuden sunnuntaita ja alkavaa joulupaastoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s