Hyvä paimen

Paavo paimen ja eksynyt Lasse lammas

Joh 10:11-15
11:”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. 12:Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, 13:koska palkkapaimen ei välitä lampaista. 14:”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, 15:niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.

Tarvitaan keppinukkepaimen ja lampaita ja eksynyt pikkulammas

Sunnuntaina vietämme Hyvän paimenen sunnuntaita.
Kevät tulee ja luonto herää. Pian on se aika, jolloin eläimet päästetään laitumelle. Oletteko vielä nähnyt eläimiä laitumella? Mitä eläimiä?

Entä oletteko koskaan nähnyt paimenta? Enää ei paimenia oikein tarvita, kun eläimet ovat aidatulla laitumella. Silloin kun isovanhempamme olivat nuoria, niin monet heistä olivat paimenessa. Ja kauan, kauan sitten, kun Jeesus eli, paimen oli hyvin tavallinen näky. Varsinkin lammasten paimen. Mutta mitä se paimen oikein tekee?

Paimen on eläinten hoitaja. Hän ei kuitenkaan hoida niitä sikalassa tai tallissa tai navetassa, vaan ulkona niityillä ja metsissä.

Paimenta tarvittiin ennen aikaan, kun karja, lehmät tai lampaat vietiin ulos syömään. Ne etsivät itse ruokansa luonnosta. Eläimiä uhkasivat silloin monet vaarat. Sudet ja karhut halusivat syödä ne suuhunsa. Ne olivat haluttua saalista myös nälkäisille rosvoille. Saattoivathan ne sitä paitsi eksyäkin ja kuolla kylmyyteen tai muihin vaaroihin yksinään kulkiessaan. Paimenen tehtävä oli huolehtia, että eläimille ei tapahtunut mitään pahaa. Hän vei ne hyviin ruoka- ja juomapaikkoihin ja puolusti niitä kaikissa vaaroissa.

Tässä on Paavo-paimen. Paavolla on kolme lammasta. Lampaat lepäävät laitumella. Mutta kun Paavo laskee lampaat yhä uudestaan ja uudestaan, siellä on vain kaksi lammasta. Yksi lammas on hukassa. Missä se mahtaa olla ja mitenkä sille on oikein käynyt? Oletteko te nähneet Lasse-lammasta. Huhuu – missä on Lasselammas? (lammas on asetettu niin, että saarnatuolista sitä ei näy, mutta lapset näkevät. Tässä tapauksessa se oli alttarikaiteella juuri putoamassa vaaralliseen rotkoon. Mukavaa vuorovaikutusta lapsiin saa sillä, että Paavo-paimen ei näe sitä lammasta, johon lapset osoittavat. On katsottava ja kysyttävä useamman kerran. Kun lammas löydetään paimen lähtee sitä hakemaan. Nostaa lampaan olalleen ja kantaa laumaan takaisin.)

Jeesus vertaa itseään paimeneen. Hän on paimen, joka kulkee rinnallamme, ohjaa meitä ja puolustaa meitä vaaroissa. Jeesus on hyvä paimen joka etsii ja hakee eksyneitä lampaita takaisin laumaansa. Silloin hän nostaa lampaan syliinsä ja kantaa kotiin.

Me kuulumme Jumalan lammaslaumaan ja siitä syrjään joutuminen koituisi kohtaloksemme. Lampaat tunsivat paimenen äänen ja seurasivat sitä. Silloin, kun Suomessa vielä oli paimenia, he tekivät usein itselleen tuohesta torven. Kun he soittivat torvea, eläimet, täällä Suomessa tavallisesti lehmät, osasivat seurata ääntä ja kulkea paimenen perässä.

Jeesus suojelee ja ohjaa meitä samalla tavalla. Hän ei soita tuohitorvea, mutta hänen äänensä kuuluu Raamatun kertomuksissa. Niitä kertomuksia kannattaa tarkasti kuunnella, koska niihin voi siten päästä mukaan. Niiden avulla Jeesus kuljettaa meitä koko elämän läpi.

1. rakastaa lampaita

2. ohjaa lampaat vihreille niityille, hyville ruokapaikoille. Lampaat itse ei tiedä missä hyvä laidun on, mutta paimen tietää ja vie lampaat sinne.

3. suojelee lampailta vaaroilta (susilta – ajaa ne pois)

4. tuntee lampaansa

Me tunnemme paimenen, kun kuulemme hänen äänensä. Se ääni ei ole pelottava ääni.

  

Hyvän paimenen hoidossa

Jeesus sanoi: ”… lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. …”
… Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”
Joh. 10: 1-10 (2 sun pää)

Jeesus puhuu evankeliumissa lampaista ja paimenesta. Jeesus on paimen ja me olemme lampaat. Tänä päivänä ei ole muodikasta olla lammas. Jokin aika sitten, kun oli jääkiekkoturnaus suomen pelaajille lehdissä jaettiin merkintöjä heidän onnistumisestaan. Ärhäkkä ja taistelutahtoinen pelaaja sai leijonamerkin. Joka taas osoitti olleensa pelokas ja alistuvainen, vailla taistelutahtoa, hän sai lammas-merkin.

Kukaan ei kai halua olla lammas. Se rinnastuu pelkuriin ja laumaeläimeen. Lammas-ihminen on sellainen, jolla ei ole omaa tahtoa, joka sokeasti menee sinne minne käsketään. Hän ei uskalla puolustaa itseään, ei uskalla ilmaista tahtoaan ei uskalla sanoa vastaan eikä sanoa kieltävästi. Hän menee kiltisti enemmistön mukana ja toivoo, että kukaan ei häneltä mitään kysyisi.

Jokainen kai olisi mieluummin rohkea ja pelottava leijona. Leijona on eläinten kuningas. Se on ylväs ja määrätietoinen.

Ja kuitenkin Jeesus vertaa meitä lampaisiin. Miksi? Tarkoittaako se sitä, että meissä ihmisissä ei ole miestä eikä naista seisomaan omilla jaloilla, ajattelemaan omin aivoin. Olemmeko todella pelokkaita ja vähä-älyisiä.

Lampaita on erilaisia. Jeesus ei tee eroa ihmisten välille, että toiset ovat leijonia ja toiset taas lampaita. Jotkut lampaat ovat rohkeampia kuin toiset. Jotkut lampaat osaavat johtaa suurta yritystä. Jotkut lampaat ovat vahvoja ja toiset taas älykkäitä tiedemiehiä ja -naisia.

Mutta ehkä tosipaikan tullen jokaiseen ihmiseen pätee se, että me olemme lampaita. Me olemme lampaita niiden voimien edessä, jotka meitä saalistavat ja myös niiden voimien edessä, jotka meitä puolustavat.

Jeesus ei vertaa meitä leijoniin eikä susiin, vaan paimeneen. Ja suhteessa paimeneen oleellista on tuntea hänen äänensä. Jos sitä ei tunne, jos sitä ei kuule, lammas voi eksyä ja joutua lopullisesti hukkaan.

Tärkeää on oppia tuntemaan paimenen ääntä. Mistä tunnistamme hyvän paimenen äänen. Jeesus sanoi, että hänen lampaansa tuntevat hänen äänensä.

Vieraat paimenet tulevat varastamaan, saalistamaan ja tuhoamaan.

Meidän on kyllä tunnustettava, että vieraankin paimenen ääni tuntuu houkuttelevalta. Varsinkin silloin, kun meille kuiskutellaan leijona-ideologiaa. Ole leijona, ole rohkea.

Jos ihminen kadottaa tajun siitä, että hän kuuluu Jumalan lammaslaumaan, että hän kuuluu Jeesuksen laumaan. Niihin, jotka rakastavat hänen ääntään. Silloin vieraan paimenen äänet tuntuvat houkuttavalta. Vieraan paimenen lupaukset kiinnostavat. ”Älä jää lampaaksi vaan ryhdy leijonaksi.”

Hyvän paimenen ääni hukkuu ja katoaa. Lammas eksyy. Paimen lähtee kyllä eksynyttä lammasta etsimään. Mutta hän etsii kadonneita lampaita, ei leijonia eikä susia eikä vuohia. Ihmisen olisi ensin löydettävä itsensä, että hänet voitaisiin löytää.

Mutta kun paimen puhuu me tunnemme hänen äänensä. Me tunnemme sen siitä, että vain häneltä me saamme sen, mitä elääksemme tarvitsemme. Hän antaa meille yltäkylläisen elämän.

Vieraan paimenen matkassa meistä ei sittenkään tule leijonia. Emme pääse osalliseksi yltäkylläisestä elämästä. Meistä tulee hyväksikäytettyä, orjuutettuja lampaita, meistä tulee entisiä lampaita. Eksyneitä lampaita. Lampaita, jotka ovat menettäneet oman identitettinsä, eli tajun siitä keitä he ovat ja minne kuuluvat.

Lammas tuunaa turkkinsa

Hyvä Paimen – 2. sunnuntai pääsiäisestä

Jeesus sanoo:
”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista. 
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10: 11-16

Aloitetaanpa saarna hieman poikkeuksellisella tavalla, nimittäin kysymyksellä, jonka eilen tein myös eräässä tilaisuudessa. Tämä ei ole mikään kompakysymys. Moniko teistä on ollut paimenena? Aika monta kättä nousi. Toinen kysymys voisi koskea, milloin viimeksi olit siinä tehtävässä? Kysymykseen ei tarvitse vastata ääneen. Mutta luulenpa, että tuo aika mitataan kymmenissä vuosissa.

Paimenten vihellyksiä ja kutsuhuutoja ei enää kuule. Maaseutu on merkittävästi muuttunut. Joka töllissä ei ole lehmää eikä kanoja. Se aika on jäänyt historiaan. Mutta muistissa tuo aika vielä lienee vanhemmalla väellä. Muistissa lienee tapaukset jolloin lapset pistettiin viemään lehmät laitumelle. Ja karannutta Helunaa tai Mansikkia haettiin porukalla ja houkuteltiin kotiin.

Minä monen muun läsnäolijan tavoin kuulun siihen kaupunkilaiseen ikäryhmään, jolla ei ole kokemuksia paimenen tehtävästä. Otaksun myös, että minua nuoremmat pääsääntöisesti ovat kuulleet paimenista vain puhuttavan, mutta eivät omaa kokemusta paimentamisesta. Asia, joka on ollut hyvin tavallinen vielä 50 vuotta sitten, on poistunut kokonaan ympäristöstämme. Siksi myös vertaus jää vähän historian hämärään.

Jeesuksen vertaus on paimenesta ja lampaasta on hyvä, mutta tarvitseeko tämän ajan ihminen toisenlaisen vertauksen – sellaisen, joka tulee lähelle meidän arkista elämäämme ja sen kokemuksia. Minkälainen se olisi? Miltä kuulostaisi seuraava: ”Minä olen hyvä työnantaja. Te olette työntekijät. Minä olen hyvä työnantaja, joka ei kiristä työtahtia enkä irtisano ihmisiä, vaan panen henkeni alttiiksi työntekijöideni puolesta.” Huomaatte varmaan, että Jeesuksen vertausta on vaikea muuttaa tähän päivään. Mutta ehkä se olisi tuon suuntainen. Vertauksen kärki tulisi ehkä ymmärretyksi. Jeesus työnantajana olisi sellainen, että perheessä ei tarvitse pelätä leipänsä puolesta eikä pörssikurssien heilahtelemista. Työnantaja pitää huolta.

Nykyaikaan sovitettu vertaus tuntuu silti oudolta. Mieleen nousee häiritseviä kysymyksiä. Vertaus paimenesta ja lampaista tuntuu kotoisammalta. Sitä on helpompi tarkastella. Tosin luulen, että paimenvertauksessa on sellaisia piirteitä, joista nuoret eivät pidä.

Se, mikä siinä häiritsee, on itse perusasetelma. Ihmiselle annetaan vertauksessa lampaan osa. Minä kysyin saarnani alussa, kuka on ollut joskus paimenena. Kokemuksena se on varmasti painunut mieleen, mutta Jeesukseen vertauksessa me emme ole paimenia; me olemme lampaita. Kuka haluaa olla tyhmä lammas ja laumasielu?

Laumasieluisuus herättää kielteisiä mielikuvia. Se ei houkuttele. Sillä ei ole mainosarvoa. Kukaan ei halua tunnustautua laumasieluiseksi lampaaksi. Kukaan ei halua olla vain osa massaa tai kulkea lauman ehtojen mukana.

Nykyään korostetaan yksilöllisyyttä. Haluamme vähintään personoida käyttämämme esineet. Kännykästä tehdään oman näköinen. Siihen laitetaan uudet erilaiset kuoret ja tilataan internetistä persoonallinen soittoääni. Tietokoneeseen vaihdetaan taustakuvaksi omalla digikameralla otettu kuva kesämökistä. Autoa muokataan lukuisin lisävarustein niin, ettei alkuperäistä autoa niiden alta tunnista. Personointi on aikamme ilmiö. Sille on olemassa monta sanaa. Henkilö kustomoi, räätälöi, tuunaa, modifioi, virittää, stilisoi laitteensa. Se tarkoittaa tehdasvalmisteisen tuotteen tekemistä omaan käyttöön sopivammaksi ja niiden muokkaamista omannäköiseksi. Haluamme erottua joukosta. Siksi ’hyvä paimen’ -vertaus tuntuu vanhanaikaiselta. Jotta olisi ajanmukainen lammas niin ainakin pitäisi parturoida turkkinsa muista poikkeavalla tavalla. Värjätä, kammata ja muotoilla se tyylikkääksi ja erikoiseksi. Sellaisia lampaita me haluamme mieluummin olla.

Protestoimme lammasvertausta mutta me olemme lampaita sittenkin enemmän kuin haluamme uskoa. Samaan aikaan, kun ihminen haluaa erottua joukosta, hän haluaa myös kuulua joukkoon. Ihminen haluaa, että hänet hyväksytään osaksi ryhmää. Siksi hän hankkii merkkituotteita ja haluaa tulla ihannoimansa henkilön tai tyylisuunnan kopioksi. Hän haluaa tulla tietyn ihannemallin mukaiseksi (brändi). Hän haluaa olla yksilö ja kopio samalla kertaa. Mutta hän haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään, yksilönä, erilaisena. – Vertausta lammaslaumasta ja paimenesta kannattaa tutkia tarkemmin.

On tärkeä huomata, että Jeesuksen lammaslauma ei ole nimetöntä massaa. Hyvä paimen tuntee lampaansa nimeltä. Vaikka lampaista paimenen alaisuudessa muodostuu lauma, se ei tarkoita, että lauman jäsenenä yksilöstä tulee vain osa massaa. Jokainen lauman jäsen on erilainen ja yksilöllinen – ilman, että turkki tupeerataan. Jumala on luonut jokaisen ainutlaatuiseksi yksilöksi ja persoonaksi. Paimen tuntee heidät kaikki. Yksilöllisyys ja erilaisuus säilyy myös hyvän paimenen seurassa.

Vertauksessa masentavalta saattaa tuntua myös se, että siinä joutuu kuuntelemaan paimenen komentoja ja kulkemaan hänen pillinsä mukaan.

Jokaisella ryhmällä on johtaja, muuten ryhmä ei pysty toimimaan. Missä tahansa ihmisiä kokoontuu ryhmään, joku ottaa johtajan paikan. Se on luonnollista. Ja jos näin ei tapahdu ihmiset ahdistuvat. Tässäkin suhteessa me olemme hyvin verrattavissa lampaisiin. Jumalan lammaslaumalla on johtaja ja se on paimen, eli Jeesus. Johtajia on monenlaisia. Jeesus sanoo, että hän on hyvä paimen. Minkälainen on hyvä paimen tai minkälainen on Jumala johtajana?

Hyvä paimen laittaa henkensä alttiiksi pelastaakseen lauman. Minkälainen paimen sellainen on? Olisivatko lampaat todella sen arvoisia, että paimen antaisi henkensä puolustaakseen niitä. Voisi ajatella, että paimenen henki on sentään arvokkaampi kuin lampaan elämä.

Jokainen varmaan tietää vertauksen kuultuaan, että ei sellaista työnantajaa eikä sellaista paimenta ole tällä maapallolla, joka mieluummin itse kuolee kuin jättäisi lampaat tai työntekijät vaaraan. Todellisuudessa oman nahan pelastaminen tulee tärkeämmäksi kuin mikään muu.

Mutta Jeesuksen vertauksessa paimen uhrautuu. Vanhoissa juutalaisissa teksteissä paimenen tehtävä on ohjeistettu siten, että yhtä sutta vastaan hänen velvoitettiin puolustautuvan. Mutta jos susia on enemmän ei ollut väärin juosta pakoon. Jeesus ei juossut pakoon silloin kun susien lauma piiritti hänet. Hän piti lampaiden (eli sinun) elämää niin arvokkaana, että oli valmis jopa kuolemaan niiden puolesta. Näin todella tapahtui niin kuin evankeliumista tiedämme. Jeesus on antanut henkensä ristillä pelastaakseen ihmislauman.

Ihmisen ja Jumalan välillä on mittaamaton ero. Sen jokainen tiedostaa. Ihminen tunnustaa olevansa maan tomua Jumalan edessä. Ihminen tunnustaa vieläpä olevansa syntinen, sellainen joka on toiminut Jumalan kunniaa vastaan. Jumala on kuningas jolla on mittaamaton valta.

Tähän tuttuun asetelmaan Jeesus luo kuvan toisenlaisesta suhteesta ihmisen ja Jumalan välillä. Jeesus on hyvä paimen, joka tuntee lampaansa. Ihmiset eivät ole hänelle persoonatonta massaa tai arvottomia alamaisia. Ihmiset ovat hänelle tuttuja nimeltä ja hän on sellainen hallitsija, joka puolustaa laumaansa eikä sellainen, joka käyttää laumaansa puolustaakseen itseään ja omaa valtaansa. Jeesukseen vertauksessa Jumala ei ole hallitsija, joka tekee alamaisistaan armeijan. Hän on paimen, joka huolehtii lampaista ja asettuu itse uhan alaiseksi pelastaakseen laumansa.

Siinä on ehkä myös hyvän paimenen ja huonon paimenen tuntomerkki. Hyvä paimen tekee asioita lampaiden eduksi – huono paimen teettää asioita lampailla omaksi edukseen.

Jokaisella ihmisellä on joku johtaja, joku jonka ääntä me kuuntelemme, jota seuraamme. Mutta onko sinun paimenesi Hyvä paimen.

Mitä sinun paimenesi tekee puolestasi. Seuraatko johtajaa, joka ei tunne sinua, ei välitä sinusta, tai välittää vain sinun rahoistasi ja avullasi saamasta maineesta.

Jeesus on hyvä paimen. Monenlaisia paimenia maailmassa voi olla, mutta on vain yksi hyvä paimen, joka on antanut henkensä lauman edestä. Siksi ei ole ollenkaan vanhanaikaista kuulua tämän paimenen laumaan – oli sitten turkki tötteröllä tai ei.

 

Paimenen ystävä

Kuuluisa englantilainen Shakespeare-näyttelijä päätti aina esityksensä lukemalla psalmin 23 dramaattisesti valtavalla tunteella ja ilmaisuvoimalla. Psalmi on yksi Raamatun tunnetuimpia kirjoituksia – se tuttu psalmi, mikä alkaa sanoilla – ”Herra (Jumala) on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu”. Joka kerta kun näyttelijä luki tuon psalmin, ihmiset nousivat myrskyisiin suosionosoituksiin, niin uskomattomalla tavalla näyttelijä sai tekstin elämään. Hän teki sen ainutlaatuisella tavalla ja koskettavasti.

Mutta eräänä iltana vanha pappi nousi yleisön keskeltä. Hän tuli tämän näyttelijän luo ja sanoi: ”Hyvä herra, sopiiko että tänä iltana minä lukisin tuon psalmin?”. Näyttelijä hämmentyi hieman tätä pyyntöä, olihan psalmi hänen bravuurinumeronsa, juuri hänen lukemana suosittu psalmi, josta hän sai paljon kiitosta. Hämmentyneenä hän antoi vanhuksen kuitenkin yrittää.

Vanha pappi luki psalmin ulkomuististaan. Kun hän lopetti, kukan ei taputtanut eikä noussut seisomaan – vaan kaikki itkivät. Kaikkien silmät olivat kyynelissä.

En ymmärrä”, sanoi näyttelijä. ”Olen esittänyt psalmia 23 jo vuosikausia ja tunnen sen läpikotaisin. Minulla on pitkä koulutus ja harjoittelu. Mutta en ole koskaan herättänyt yleisössä mitään sellaista kuin te. Mikä on salaisuutenne?”

Pappi vastasi hiljaa: ”Niin, hyvä herra, te olette hyvä näyttelijä ja tunnette hyvin tuon psalmin … mutta minä tunnen sen paimenen, josta psalmi puhuu.”

Taiteilija, näyttelijä pystyi luomaan kauniin ja virheettömän kokemuksen ja illuusion – näyttelijä kun on. Mutta tuo vanha pappi herätti tekstin elämään ja teki sen heille todelliseksi. Paimen oli silloin läsnä heidän kanssaan. Tuon vanhan papin elämä ja hänen uskonsa oli vahva muistutus siitä, että lammasten paimen elää ja on todellisuutta tänäänkin.

Kyyneleet johtuivat siitä, että kadoksissa olevat lampaat löysivät oman paimenensa.

Raamatun kirjoituksissa on kysymys paljon enemmästä kuin muutaman tuhannen vuoden takaisista tapahtumista. Psalmikin on paljon enemmän kuin vain kaunis teksti tai runo tai laulu.

Psalmin tärkein lause on sen avauslauseessa: Herra on minun paimeneni. Tunnemmeko paimenen? Kuulummeko hänen lammaslaumaansa? Olemmeko eksyneet ja kaipaamme kotiin.

Se mitä Herramme Jeesus teki elämällään ja kuolemallaan merkitsee sitä, että meilläkin on Suuri paimenen ja teoissaan me tunnemme hänet. Raamatun Jumala ja Herra on meidänkin paimenemme. Ja me olemme oppineet tuntemaan hänen rakkautensa Jeesuksen kautta.

Psalmi 23

  • Herra on minun paimeneni,
  • ei minulta mitään puutu.
  • Hän vie minut vihreille niityille,
  • hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
  • Hän virvoittaa minun sieluni,
  • hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
  • Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pel-käisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
  • Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
  • Sinä katat minulle pöydän
  • vihollisteni silmien eteen.
  • Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
  • ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
  • Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
  • kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Ps. 23


4 kommenttia artikkeliin ”Hyvä paimen

  1. Anne Koivunen 22.4.2009 / 14:04

    Nämä ovat hienot ja selkeät sivut!
    Mikä ihana löytö tämän kiireen keskellä,

  2. puujalka 22.4.2009 / 16:21

    Kiitos. Tässä vaiheessa nämä sivut eivät ole kovin edustavia. Materiaali on vähän sikin sokin ja levällään. Toiseksi olen koneeltani haalinut niitä kokoon kiireessä. Tässäkin tuo ’lampaan turkin tuunaus’ ei ole lapsille suunnattu, mutta on päässyt mukaan.

  3. Anne Koivunen 9.4.2016 / 00:15

    Miten hassua! Olen näköjään kommentoinut täällä sivustolla seitsemän vuotta sitten! Nyt on jälleen kiire -tai mikäs kiire tässä on, sunnuntainahan se messu vasta on- ja olen juuri isos leirillä, että terveisiä vaan ja kiitokset myös seitsemän vuotta jälkeen päin:). Nyt en varsinaisesti etsi lapsille materiaalia. Kunhan lueskelen ja jalostan lasten kautta aikuisille:).

    • Tuomo Lindgren 9.4.2016 / 09:10

      Mukavaa, että tulit uudelleen. Toivottavasti jotakin uutta löytyi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s