Laskiainen

Laskiaissunnuntai

Jeesus sanoi: Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
”Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. Joh 12:25-33

Hyvät seurakuntalaiset. Laskiaissunnuntaina paasto ei ole vielä alkanut. Mutta silti evankeliumin ajatusmaailma liikkuu hyvin vakavassa ja vaikeassa aiheessa. Silmiemme edessä avautuu suuri valtataistelu Jumalan ja hänen vastustajansa välillä. Jeesus puhuu Jumalan vastustajasta nimittäen häntä tämän maailman ruhtinaaksi. Sanoessaan näin Jeesus tarkoittaa, että sillä on vallassaan koko ihmiskunta. Tuo ruhtinas ei ole hyvää tarkoittava ruhtinas. Hänellä ei ole edes oikeutta hallita ihmisiä. Sillä hän on viekkaudella ja petoksella ottanut tämän vallan itselleen. Mutta tämä ruhtinas syöstään vallasta. Se miten tämä vallan kumous tapahtuu on hyvin erikoinen ja myös surullinen. Sen tapahtumasarjan äärellä me tänään olemme. Laskiaisesta katseemme kääntyy seuraamaan Jeesuksen maanpäällisen elämän viime vaiheita. Hänen tietään Jerusalemiin, missä hänet vangitaan ja surmataan.

Jotta teidän olisi helpompi seurata tätä valtataistelua kerron tapahtumien pääkohdat tarinan avulla. Koska se on tarina, se poikkeaa hieman siitä, miten se evankeliumeissa on kerrottu.

Kuvitellaan, että me kaikki ihmiset eläisimme suuren järven rannalla. Me vietämme normaalia elämää. Lapset leikkivät hiekkalaatikolla. Metsuri sahaa puita ja lääkäri hoitaa potilaita. Mitään ihmeellistä ei ole tässä kaikessa, kunnes meille sanotaan, että järvi, josta otamme ruokavetemme on saastunut. Se on ollut sitä kaiken aikaa. Tuo paha Jumalan vastustaja on sen myrkyttänyt. Ja me kaikki olemme juoneet sitä vettä.

Useimmista ihmisistä tuo tieto tuntuu tyhmältä väitteeltä sillä he eivät ole huomanneet itsessään mitään vikaa. Aivan oikein, meille sanotaan. Myrkky ei vaikuta niinkään meidän terveyteemme, vaan enemmänkin ajatuksiimme ja havaintoihimme. Sen johdosta me emme näe kahleita ja köysiä, joilla olemme sidottu maahan. Sen tähden emme myöskään halua ajatella, että Jumala on meitä kohtaan hyvä. Myrkky aiheuttaa sen, että pidämme ’tämän maailman ruhtinasta’, Jumalan vastustajaa, hyvänä kaverina ja Jumalaa vihollisena, joka kiusaa meitä. Jumalan vastustaja on toiminut vielä niin, että jos joku tulisikin toisiin ajatuksiin Jumalasta ja huomaisi, että Jumalahan on ihmisen puolella, emme kuitenkaan kahleiden takia voi päästä takaisin Jumalan luokse. Olemme kiinni maassa. Pakoaikeemme on salaisesti jo ennakolta estetty. Näkymätön talutushihna pitää meidät Jumalan vastustajan puolella.

Järven pohjalla on myrkkyputki se tihkuttaa myrkkyä järveen kaiken aikaa. Jotta vesi puhdistuisi myrkkyputki olisi tukittava. Ongelma kannaltamme on se, että järvi on syvä. Se on ihmisten ulottumattomissa. Järvi on myös pelottava ja pimeä. Kukaan ei sinne syvyyksiin edes uskaltaisi mennä. Eikä voisikaan, sillä ihminen on kahlehdittuna maahan. Tuon myrkkyviestin perusteella ihmisten tilanne on aika kurja.

Jumala kuitenkin rakastaa ihmisiä ja on aina rakastanut. Siksi hän lähetti taivaasta meidän luoksemme Poikansa pelastamaan meitä. Jouluna juhlimme hänen syntymäänsä. Mutta hänen varsinainen tehtävänsä oli auttaa meitä pimeyden kahleisiin sidottuja ihmisiä.

Jeesus tuli tuolle pimeälle ja syvälle järvelle. Hän tuli tukkimaan sen myrkkyputken. Mutta se tehtävä ei ollut helppo. Evankeliumi kertoo, että Jeesuskin pelkäsi. Hän tunsi jopa kauhua sen edessä, sillä hänen piti sukeltaa sinne pohjattomaan syvyyteen. Jeesusta pelotti pimeyden mittaamattomuus. Hän tiesi etukäteen, kyllä pystyvänsä sukeltamaan alas ja siellä tukkimaan vuodon. Mutta hän tiesi myös, ettei hän voi selvitä sieltä enää ylös. Hän tiesi menehtyvänsä tässä tehtävässä. Siksi Jeesus evankeliumissa sanoo nuo sanat: ”Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä”. Jeesus on lukemassamme evankeliumissa juuri sillä rajalla, josta sukellus syvyyteen ja pimeyteen alkaa. Jeesuksen tehtävän vaikein ja tärkein hetki on alkanut.

”Isä pelasta minut tästä hetkestä. Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt.” Epäilyjensä ja pelkojensa keskellä Jeesus tunnustaa, että hänen elämällään on ollut yksi ja selvä päämäärä. Se on ihmisten pelastaminen röyhkeän ruhtinaan kynsistä. Vaikka tehtävä pelotti Jeesusta, hän pysyi päätöksessään toteuttaa suunnitelma ihmisten pelastamiseksi. Koko hänen elämänsä maan päällä oli ollut vain valmistelua tätä tehtävää varten. Nyt se piti vain toteuttaa.

Raamatusta me tiedämme jo sen, että Jeesus onnistui tehtävässään. Hän syöksi Jumalan vastustajan vallastaan. Hän tukki myrkkypesän ja katkaisi kahleet, joilla ihmiset olivat sidottu maahan. Mutta tuossa tehtävässä hän kuoli. Tarina ei kuitenkaan pääty tähän, vaan muistamme, että kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista.

Päivän evankeliumissa sanotaan ”Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Kahleet eivät enää sido meitä maahan eikä myrkky sumenna meidän mieltämme. Tie Jumalan luokse on auki.

Meidän vapautemme ja suuren ilomme taustalla on siis tällainen kertomus. Jumala antaa oman Poikansa uhrautumaan meidän puolestamme. Siksi tämä pyhäpäivä kertoo meille ennen kaikkea Jumalan suunnattomasta rakkaudesta. Päivän sanoma voidaan tiivistää tuttuun Johanneksen evankeliumin jakeeseen: Niin paljon Jumala rakasti maailmaa (meitä kahlehdittuja ihmisiä) että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkinen elämä.

Analyysiä ja huomioita

Teksti on äärimmäisen hankala ja vaikea lapsille saarnattavaksi. Miten saarnata Kristuksen kärsimystä lapsille, niin etteivät he ahdistu ja pelkää Jumalaa.

Alkutekstissä esiintyy tuttuja sanoja

Filoon – rakastaa
Psykhe – elämä, sielu
Apolluei – tuhoutua, joutua perikatoon (apollymi)
Kosmoon toutoo – tämä maailma
Zooeen aioonion – iankaikkinen elämä
Diakonos – palvelija (missä minä olen siellä on myös diakoni)

Psykhe mou tetaraktai – sieluni on järkyttynyt
Pater sooson me ek tees hooras, pelasta minut tästä hetkestä
alla dia touto eelthon eis teen hooran tou teen
Pater doksason sou to onoma.

Nun krisis estin tou kosmou – 
Arkhoon tou kosmou toutou ekbleetheesetai – tämän maailman ruhtinas heitetään

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s