Kameli ja neulansilmä

Ben Sadok, 
Evankeliumi tarinan muodossa: Luuk 18:18-26

Palestiinassa eli kauan sitten mies nimeltä Ben Sadok. Hän oli hyvin vaikutusvaltainen ja rikas mies. Hän oli menestynyt kauppias. Ja juuri nyt hän tuli kauppakaravaanin luota Hesbonista. Karavaani jatkoi hidasta kulkua Egyptiin.

Ben Sadok oli tänään erityisen onnellinen. Hänellä oli kamelit kuormattuna täyteen hajusteita, hienoja kankaita, koruja ja koriste-esineitä. Kaikkea sellaista, mitä miehet ostavat vaimoilleen tehdäkseen heidät iloiseksi. Ben Sadok tiesi, että Jerikossa ja lähikylissä hän pystyisi myymään kaikkia näitä tarvikkeita hyvällä voitolla. (Hänellä oli vain yksi murhe; miten pitää kerjäläiset loitolla hänen aarteistaan.)
- ”Nyt on syytä olla onnellinen” Ben Sadok ajatteli. ”Jumala on antanut kaupankäyntini menestyä.”

Matkatessaan kotiinpäin, hän oli kuullut, että Jeesus liikkui sillä seudulla. Ben Sadok halusi osoittaa olevansa hurskas mies ja siksi hän matkallaan meni Jeesuksen puheille. Ben kysyi Jeesukselta: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, että pääsisin sisälle Jumalan valtakuntaan?”

Jeesus sanoi: Sinähän tiedät käskyt. Mitä niissä sanotaan?: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi.”

Ben Sadok oli vastauksesta mielissään. Hän sanoi Jeesukselle: ”Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen”.

Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: ”Hyvin olet toiminut, mutta on olemassa vielä yksi asia, joka sinulta on tekemättä.”

Ben Sadok hämmästyi. Hän ei odottanut, että jotakin vielä häneltä edellisen lisäksi vaaditaan, siksi hän kysyi Jeesukselta: ”Mitä! Puuttuuko minulta vielä jotakin?”

Jeesus katsoi Ben Sadokia lempeästi ja sanoi: ”Myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”

Kun Ben kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas. Joutuisiko hän todella luopumaan kaikesta, mitä oli hankkinut: kaikki korut ja kankaat, joita oli toimitettu Intiasta ja Kiinasta asti. Purppura, pellava, koralli, norsunluiset esineet, rubiinit, hopea. Kaikestako tulisi luopua?

Kun Jeesus huomasi, että miehen mieliala muuttui alakuloiseksi hän sanoi ihmisille: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan! – Helpompi on tämän täyteen kuormatun kamelin kulkea tuossa ompelevan naisen neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

Ihmiset katsoivat ensin kamelia ja sitten naista ompelemassa pienen neulansa kanssa ja sitten jälleen kamelia. He ihmettelivät Jeesuksen puhetta. ”Eihän yksikään kameli voi kutistua niin pieneksi, että mahtuu neulansilmästä.” ”Kuinka kukaan sitten voi pelastua?” kysyivät kuulijat.

Jeesus vastasi: ”Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.”

Saarna

Onko joku teistä pujottanut lankaa neulansilmään? Eikös vaan se ole aika vaikeaa. Ensin kostutetaan langanpäätä suussa ja koitetaan saada se mahdollisimman teräväksi. Sitten sihdataan ja sohitaan. Täytyy olla tarkka näkö ja vakaa käsi jotta homma onnistuu. Harvalta se onnistuu ensimmäisellä kerralla… katsotaanpa. (Tuomo kokeilele…) kas näin.

Ben Sadok oli rikas mies. Hän ei ollut koskaan käyttänyt neulaa ja lankaa. Ei hänen ollut tarvinnut paikata vaatteita ei parsia sukkia, eikä neuloa nappia paitaan. Kun vaatteet kuluivat, hän hankki uudet, vaikka paikkaamalla niistä olisi saanut vielä ihan kunnollisen asusteen. Mutta se ei sopinut Ben Sadokille. Hän oli rikas ja hän halusi muiden näkevän myös sen kuinka mahtava mies hän on.

Jerikossa ja lähikylissä, minne Ben Sadok meni myymään tavaroitaan, siellä asui paljon myös niitä, joilla ei ollut varaa ostaa uusia vaatteita. Heidän vaatteissaan tavallisesti olikin paikka paikan päällä. Ne olivat kuluneita ja repaleisia. Itse asiassa heillä ei ollut varaa ostaa mitään niistä hienoista tuotteista joita Ben Sadok myi. Yleensä Ben huomasi jo kaukaa tällaiset ihmiset ja hän vihaisena hätisteli heitä pois kamelinsa läheltä. Hänellä oli tapana viuhuttaa ruoskaa ja huutaa kovalla äänellä: ”Menkää pois kerjäläiset ja hylkiöt! Minulta te ette saa mitään!” Hän näet pelkäsi, että köyhät varastaisivat hänen kuormastaan tavaroita.

Mutta kun hän tapasi Jeesuksen, hän joutui varsin kiusalliseen tilanteeseen. Jeesus laittoi hänet todella koville. Ei ollut kauan kun Ben oli iloinnut siitä, että Jumala oli antanut hänen kauppansa menestyä. Mutta nyt Jeesus asetti asiat ylösalaisin. Jeesus pyysi häntä antamaan kaikki rahat niille köyhille, niille jotka hän oli tavallisesti häätänyt pois ja joille hän oli huutanut rumasti. Varmasti Jeesus oli nähnyt hänen hetki sitten vihan vimmassa huitovan kerjäläisiä ympäriltään kuin kärpäsiä.

Ben Sadok punastui ja se myös huomattiin välittömästi. Hän joutui ihmisten pilkan kohteeksi. Eikä se tuntunut hänestä hyvältä. Ihmiset nauroivat Ben Sadokille, kun ajattelivat häntä kameleineen yrittävän ahtautua neulansilmästä. ”Ben Sadok ei pääse taivaaseen. Taivaan portti on liian ahdas Ben Sadokille ja hänen kamelilleen.” Näin he häntä pilkkasivat.

Niinpä Ben Sadok käveli pois syvästi loukkaantuneena. Hän ei kestänyt ihmisten pilkallisia katseita. ”Tänään en tee kauppaa täällä”, hän ajatteli. ”Enkä mene kaupungin portille kylän miehiä tapaamaan. Parasta on mennä kotiin. Siellä saan olla rauhassa.” Mutta kotonakaan Ben Sadok ei saanut rauhaa. Ei päivällä eikä yöllä. Hän ajatteli tapahtunutta yhä uudestaan. Jeesuksen sanat eivät häipyneet hänen mielestään: Anna rahat köyhille niin sinulla on aarre taivaassa.

Mutta mitä enemmän Ben Sadok ajatteli Jeesuksen sanoja, sitä oikeammilta ne tuntuivat hänestä. Todelliset aarteet eivät ole niitä jotka ovat täällä maan päällä. Ne eivät ole jalokiviä eikä koruja. Eivät niitä, joita hän oli haalinut itselleen. Jumalan tunteminen on tärkein aarteemme, sen sanoo jo ensimmäinen käsky. Jumala on kaikkien Isä. Hänen edessään ei rikas ole köyhää parempi. Ei myöskään aikuinen ei ole lasta tärkeämpi tai arvokkaampi. Jokainen ihminen on Jumalalle yhtä tärkeä ja yhtä rakas.

Jos Jumala rakastaa kulkuria, muukalaista ja köyhää, miksen siis minäkin armahtaisi häntä. Sitten Ben Sadok ymmärsi: Kaikki rikkaus, mitä minulle on kertynyt, se ei ole omien taitojeni tulosta. Se on lahjaa Jumalalta. Jumala on kyllä siunannut kaupankäyntini, mutta nyt Jumala pyytää minua jakamaan saamastani siunauksesta niille, jotka apua tarvitsevat.

– Mitä lapsella on, mistä hän ei voisi luopua. Hän saa kaiken vanhemmiltaan. Samoin taivaallinen Isä antaa meille kaiken mitä tarvitsemme.

Siitä alkaen Ben Sadok ei enää huutanut köyhille. Hän halusi itselleen sen taivaallisen aarteen josta Jeesus puhui. Siksi hän uudestaan lähti etsimään Jeesusta.

Hän tiesi että Jeesus oli mennyt Jerusalemiin pääsiäisjuhlaa viettämään. Mutta kuinka hän löytäisi suuresta kaupungista Jeesuksen. Monen päivän etsimisen ja ihmistungosten jälkeen hän saapui kaupungin muurien ulkopuolelle. Siellä hän vihdoinkin näki Jeesuksen, mutta hän ehti paikalle liian myöhään. Jeesus oli jo kuollut ja häntä oltiin juuri hautaamassa.

Paikalla hän näki vanhan ystävänsä Josef Arimatialaisen, joka oli hautaamassa Jeesusta. Ben Sadok sanoi Josefille olevansa muuttunut mies. Tämä Jeesus, jota nyt haudattiin, sai muutoksen hänessä aikaan. Ben Sadok sanoi lisäksi: ”Minulla on rikkauksistani vielä yksi pellavakangas jäljellä. Haluaisin antaa sen Jeesukselle, hänen hautaamistaan varten.” Niin he kietoivat Jeesuksen ruumiin pellavavaatteeseen, jonka Ben Sadok antoi.

Sen jälkeen Ben Sadokille tuli tutuksi myös neula ja parsinlanka. Ja aina kun hän paikkasi vaatteitaan, hänelle tuli mieleen Jeesuksen opetus kamelista, neulansilmästä ja taivaan valtakunnasta.

 

Advertisement