Kouluun lähtevien siunaus

Ihmisillä erilaisia lahjoja – kouluunlähtevien siunaus 13.8.2017

Jeesus kertoi vertauksen sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’    Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”
Matt. 25: 14-30

Oletko hyvä jossakin? Kertokaapa lapset missä olette hyviä? Sen ei tarvitse olla mikään koulun oppiaine. Koulun aloittanut harvoin vielä tietää, missä kaikessa voi olla hyvä. – Joku voi olla hyvä hymyilemään, hyvä tanssimaan, hyvä kiipeilemään puissa, hyvä potkulautailemaan, hyvä kertomaan juttuja, hyvä sytyttämään tulen saunan pesään pappan kanssa. Joku voi olla hyvä uimaan käsipohjaa. Joku on hyvä syömään mustikoita. Joku on hyvä siinä, että ottaa ystävät huomioon. Joku on hyvä leikkimään kissan kanssa.

Mutta ihmiset ovat erilaisia. Yleensä jokainen on hyvä jossakin. Jotkut ihmiset ovat erityisen lahjakkaita ja ovat hyviä monissa asioissa.

Tämä ihmisten erilaisuus näkyy myös evankeliumissa, jonka juuri teille luin. Siinä isäntä antoi talentteja eli rahaa kullekin palvelijalle heidän kykyjensä ja taitonsa mukaan. Joku sai paljon ja toinen vähemmän. Heidän oli tarkoitus pitää huolta rahoista ja saada niillä jotakin hyvää aikaan.

Koska Jeesuksen kertomus on vertaus niin tietyt asiat kertomuksessa tarkoittavat jotakin toista asiaa. Joskus Jeesus kertoi vertauksen lampaista ja paimenista. Silloin paimenella tarkoitetaan Jeesusta ja lampailla meitä ihmisiä. Me ihmiset olemme kuin lampaita joita Jeesus Hyvä paimen paimentaa. Tässä kuulemassamme vertauksessa nuo talentit ovat niitä lahjoja, niitä taitoja ja kykyjä, joita Jumalan on meille antanut, joita meidän tulee kehittää. Sana talent on englannin kielessä tämän vertauksen johdosta tullutkin tarkoittamaan lahjakkuutta. Ehkä muistatte myös erilaisia talenttikisjoja, joita on tullut televisiosta. Niihin osallistui eri tavalla lahjakkaita ihmisiä. Myös Talent-Suomi järjestettiin viime vuonna. Kuka sen voitti. Sen voitti mies, joka osasi soittaa melodioita niin, että puristi kämmeniä yhteen ja puristuva ilma vinkui purkautuessaan käsistä (https://www.youtube.com/watch?v=HA_rxemmR48 ). Kaikenlaisia taitoja ihmisillä on ja niitä kaikkia voi kehittää. Niin vertauksessa kuin todellisessa elämässä toisilla ihmisillä lahjoja on enemmän ja toisilla vähemmän. Jokaisella on kuitenkin jotakin.

Jumala on voinut antaa jollekin laulun ja musiikin lahjan. Mutta jos ei harjoittele soittimen soittamista, se taito ei myöskään kehity. Mutta jos harjoittelee ja opettelee, taito tulee suuremmaksi ja laulun tai soittamisen lahjalla voi tuoda iloa monen ihmisen elämään. Lahja on tuottanut satakertaisesti. Tämä juuri on lahjojen tarkoitus, tuoda hyvää monen ihmisen elämään.

Tänään meillä on paikalla myös uusia koululaisia. Koulu on itsessään suuri Jumalan lahja. Koulussa on mahdollista opettajien ohjauksessa kasvattaa ja kehittää niitä monenlaisia lahjoja, joita teillä jo on. On aivan mahdotonta, että mitään kehittymistä ei tapahtuisi. Te opitte siellä monia asioita.

Evankeliumissa tosin kerrottiin yhdestä miehestä, joka oli kätkenyt talenttinsa. Hän ei tehnyt sille mitään. Hän ei ottanut sitä käyttöön. Hän kätki sen ja palautti sen lahjan samanlaisena takaisin kuin oli saanut, kun isäntä tuli takaisin sitä kysymään.

Koulumaailmaan sijoitettuna se tarkoittaisi sitä, että hän olisi käynyt koko koulun yhdeksän luokkaa oppimatta lopulta yhtään mitään, koska ei viitsinyt nähdä vaivaa ja kieltäytynyt kuuntelemasta opettajaa koulussa.

Mitä me sellaisesta ihmisestä ajattelisimme. Hänen on tarvinnut vihata todella paljon Jumalaa, lahjojen antajaa, jos hän on kieltäytynyt oppimasta mitään.

Kun Jumala antaa meille lahjoja, on hyvä oppia niitä käyttämään niiden mahdollisuuden rajoissa, joita meillä on.

Jeesuksen aikana talentti oli suuren suuri rahasumma. Muutettuna nykyrahaksi, se on vastannut melkein miljoonaa euroa. Kun Jeesus puhui talenteista, hän osoitti samalla että Jumalan antamat lahjat ihmiselle ovat erittäin arvokkaita.

Miksi Jeesus kertoi tämän vertauksen? Halusiko hän vain pelotella laiskoja.

Jeesus kertoi tämän vertauksen Matteuksen evankeliumin luvussa 25, jossa hän puhuu myös viimeisestä tuomiosta. Luvun kertomuksissa korostuu Jeesuksen paluu ja tilanne, jossa jokainen ihminen vastaa Jumalan edessä, miten on elänyt elämänsä.

Meidän elämämme ei ole Jumallekaan yhdentekevä. Jumala on kiinnostunut meistä, siksi hän on antanut meille tätä elämää varten lahjoja ja taitoja, ja kyvyn oppia uutta. Hän haluaa että käytämme niitä.

Vertauksessa oli vain kaksi asiaa, mitä talenteille tapahtui: ne tuottivat lisää, kun niitä käytettiin tai pysyivät ennallaan, kun niitä ei käytetty. Sellaista vaihtoehtoa ei annettu, että käyttämällä talentteja ne olisivat vähentyneet. ”Sain sinulta miljoona euroa, tässä takaisin viisi euroa.” Moitteet sai vain hän joka ei käyttänyt niitä lainkaan. Hän oli piilottanut talenttinsa.

Ongelma oli juuri sen käyttämättömyydessä. Vertauksen mukaan Jumalan lahjoja ei voi käyttämällä tärvellä.

Meidän ei tule piilottaa tätä elämää ja Jumalalta saatuja lahjoja vaan rohkeasti elää ja ottaa lahjat käyttöön. Ne on tarkoitettu käytettäväksi.

Jumalan lahjat on kuin talo. Jos talossa ei ole asukkaita, se alkaa rapistua. Mutta kun talossa on elämää ja ääniä ja touhua, se voi hyvin.

Suurin lahja, minkä Jumala meille on antanut, ei ole kuitenkaan mikään meissä oleva kyky tai ominaisuus. Suurin lahja on Jeesus itse.

Tämä on myös syy, miksi lahjat eivät tärvelly käytössä. Kun meistä tuntuu joskus, että olemme toimineet väärin Jumalaa, lahjojen antajaa vastaan ja tuhlanneet varoituksista huolimatta kaiken. Jumala haluaa silloinkin pitää meistä huolta ja antaa anteeksi.

Siksi ole uskollinen ja rohkea Jumalan lahjojen käyttäjä. Kehitä, opiskele ja harjoittele koko sydämestäsi. Anna lahjasi yhteiseen käyttöön niin toteutat Jumalan sinulle antamaa tehtävää.

 

9.8.2015 kouluunlähtevien siunaus

Matt. 11: 20-24

Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta:
”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.
Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.”

Aika on merkillinen asia. Yksi tapa kertoa ajasta on katsoa kelloa ranteessa tai puhelimesta. Kello on vartin yli kymmenen. Vähän pidempiä aikoja mitataan vuosilla. Lapset näyttävät sormilla, kunka vanohja he ovat. – Näyttäkääpäs kuinka vanhoja olette. Tarvitaanko siihen yksi vai kaksi kättä. – Kaksi kättä. Aikuisille sormet eivät enää riitä. He näyttävät vuosikymmeniä.

Ajan kuluminen on merkillistä. Lapsena kesät olivat pitkiä ja kuumia. Mutta mitä vanhemmaksi elää sen nopeammin aika tuntuu kuluvan. En paljon omasta lapsuudestani muista. Sen muistan, että kerrostalon pihalla musta asvaltti oli kesällä niin kuuma, että tuntui polttavalta paljaita varpaita vasten. Päivätkin olivat pitkiä. Kerrostalon muiden kanssa leikittiin ja touhuttiin. Sitten jossakin vaiheessa alkoi koulu. Minun kouluni oli kerrostalosta katsoen lyhyen polun päässä. Todella lähellä.

Koska olin perheen nuorin lapsista, osasin odottaa sitä. Veli ja sisko olivat jo koulussa minusta oli outoa olla yksin kotona kun muut oli koulussa. Joten olin innoissani kun pääsin kouluun. Sitten minä olin niin kuin muutkin. Eskaria ei ollut vielä silloin, joten koulu aloitti kokonaan uuden elämänvaiheen. Päivät alkoivat rytmittyä uudella tavalla. Tuli viikonpäivät ja viikonloppu. Koulun lukuvuosi ja lukukausi, joululoma ja kesäloma. Olin niin innoissani koulusta, että olin koulun pihalla yleensä ensimmäinen oppilas aamuisin.

Kun koulu alkaa tietynlainen lapsuus jää taakse. Sitten ei ole enää pelkästään lapsi – vaan myös koululainen. Tulee enemmän vastuuta ja tulee myös enemmän vaatimuksia. Teille tulee oma koulureppu ja penaali. Tulee koulukirjoja ja läksyjä eli kotitehtäviä. Koulussa opiskellaan. Se on hieno asia.

Elämään kuuluu erilaisia ajanjaksoja, jolloin yritetään oppia siihen ajanjaksoon kuuluvia asioita. Pieni lapsi opettele kävelemään ja puhumaan. Sen oppiminen on kovan työn takana. Mutta lapsella on halu oppia, hän ei luovuta. Voitteko kuvitella lasta, joka muutaman kerran kaaduttuaan sanoo: ”Antaa olla. Jos tämä ei kerran onnistu, niin jääköön sitten. Minä en opettele enää kävelemistä.” Lapsi opettelee niin kauan, että osaa eikä lannistu. Monia muitakin asioita lapsi opettelee koko ajan. Vanhemmat on tietysti koko ajan tukena.

Sitten lapsi kasvaa ja opetellaan värittämään kynillä. Opetellaan sitomaan kengännauhoja. Opetellaan ajamaan polkupyörällä, opetellaan kirjaimia. Lapsella on iso joukko asioita joita hän opettelee. Monia asioita asiat meidän kouluunlähtijätkin jo osaavat jonkin verran.

Koulussa opitaan lukemaan ja kirjoittamaan, opitaan laskemaan. Mitä pidemmälle koulussa mennään sitä enemmän opitaan maailmasta jossa elämme. Sitä enemmän opitaan taitoja joita tarvitsemme elämässä. Joskus innostus ei vain ole yhtä suuri kuin pienenä lapsena.

Koulu ja opiskelu tähtää siihen, että me selviäisimme elämässä itsenäisesti. Saisimme ammatin ja perustaisimme perheen. Sitten alkaa aikuisuuden ja keski-iän ja vanhemmuuden ajanjakso – sillonkin on vielä opittavaa. Aikuistenkin täytyy oppia vaikka eivät ole enää koulussa. Jokainen ajanjakso on tärkeä. Jokainen meistä sijoittuu johonkin. Jokaisessa elämänjaksossa meidän olisi opittava jotakin kasvettava ihmisenä.

Aika kulkee vääjäämättä eteenpäin ja me vanhenemme sen mukana – vaikka emme sitä aina haluaisi. Eräällä harjavaltalaisella naisella oli kissa, joka piti kaikkia tikittäviä kelloja pikkueläiminä. Niiden kanssa se taisteli, kunnes sai kellon pysähtymään ja tikityksen loppumaan. Vaikka me emme pidä kelloa elävänä, niin kuitenkin joskus haluaisimme saada ajan hidastamaan kulkuaan tai jopa pysähtymään niin kuin kissa tuon kellon. Uuteen astuminen tuntuu pelottavalta ja toivoisimme että se pysyisi vielä loitommalla. Emme haluaisi siirtyä vielä uuteen ajanjaksoon vaan että se pysyisi loitommalla. Ehkä koulu jännittää uusia oppilaita. Aikuisilla puolestaan on omat murheet ajankulussa. Uuteen työpaikkaan siirtyminen, eläkkeelle siirtyminen. Myös jossakin vaiheessa ajan loppuminen tuottaa murhetta. Olenko saanut mitään aikaan. Ehdinkö tekemään kaikkia halumiani asioitani loppuun.

Aika kuluu vääjäämättä eteenpäin, enkä saa sitä pysähtymään. Vaikka kaikki kellot pysähtyisivät, vaikka kaikki kalenterit ja almanakat lailla kiellettäisiin, niin kuitenkin aika ei pysähtyisi. Päivä vaihtuisi yöhön ja yö päivään. Tämän tähden on hyvä tulla tietoiseksi myös toisenlaisesta ajasta.

Kelloaika ei ole ainoa aika, jota elämme. On olemassa myös Jumalan aika – eli ikuisuus. Se ei ole kelloaikaa. Mutta viikossamme on yksi päivä, joka on tarkoitettu tämän Jumalan ajan elämiseen – se on sunnuntai, jota tänäänkin vietämme. Jumalan aika ympäröi meidät kaiken aikaa, mutta sunnuntaisin kirkon kellot kutsuvat meitä jumalanpalvelukseen.

Jumalan aikaa eletään varsinkin silloin kun ihminen rukoilee, hiljentyy Raamatun kertomusten äärellä ja nauttii ehtoollista. Sillon Jumalan aika koskettaa meidän aikaamme.

Elämänkaarellamme on myös aikoja, jolloin Jumala etsii meitä ja puhuttelee meitä.

Silloin kun Jeesus syntyi maailmaan, se oli erityistä Jumalan aikaa koko sen ajan kun Jeesus eli. Jumalan aika oli tullut täyteen. Jeesus sanoi niin myös ensimmäisessä saarnassaan: Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi. Siellä missä Jeesus kulki, Jumalan aika ja Jumalan valtakunta leikkasi tämän meidän kelloaikamme ja maanpäällisen elämän. Se oli erityinen aika jolloin Jumala oli tullut lähelle. Jeesus etsi ihmisiä – hän kutsui heitä Jumalaa lähelle, jotta ihmiset löytäisivät elämänsä tärkeimmän asian.

Siksi Jeesus myös moitti kahta kaupunkia siitä, että he jättivät huomioimatta elämänsä isoimman tilaisuuden: Korasin ja Betsida. Jumala oli tullut heitä lähelle. Mutta he käänsisvät selkänsä. Jeesus oli tehnyt tunnustekoja siellä – ihmeitä osoittaakseen, että hän on Jumalan Poika. Mutta ihmiset olivat katsoneet sitä kuin jotakin sirkustemppua, taputtaneet ja lähteneet pois. Jeesus olisi halunnut heidän pysähtyvät miettimään elämänsä suuntaa: mikä on tärkeää. Siksi Jeesus surkutteli kaupunkien kohtaloa.

Jumala ei kutsu meitä pelkoon eikä orjaksi. Hän kutsuu meitä lapsen luottamukseen.

Koulun kellot kutsuvat teitä pian kiiruhtamaan elämässä eteenpäin. Hankkimaan taitoja. Aikuisilla on toisenlaiset kellot muistuttamassa tehtävistä, jotka vaativat huomiotamme.

Älkää kuitenkaan unohtako kirkon kelloja. Ne kutsuvat pysähtymään kuulemaan ikuisuuden viestejä.

Pyhitä lepopäivä etsiytymällä Kristuksen seuraan, jotta hän saisi varustaa sinut matkalle joka ei pääty silloinkaan kun elämän tiimalasissa hiekka on kulunut loppuun.

Kouluunlähtevien siunaus 2009

Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien (ilkeämielisten) tavoin, ei astu syntisten (pahantekijäin) teille, ei istu pilkkaajien parissa  vaan löytää ilonsa Herran laista Jumalan Sanasta, tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan. (Psalmi 1:1-3)

Hyvät kouluun lähtijät. Teidän elämässänne alkaa suuri muutos. Esikoulu on hieman jo valmistanut ja totuttanut teitä tähän muutokseen.

Kuvittelen, että te itsekin olette jo huomanneet eron – mitä on olla koululainen. Ne, jotka eivät vielä aloita koulua, he ovat teidän näkökulmastanne kovin nuoria, eivätkä osaa niin paljon asioita. Ne ovat kuin puun taimia, joita ei ole vielä istutettu. Te olette vanhempia. Te ette ole enää vain lapsia, vaan te olette koululaisia: teille tulee oma koulureppu ja penaali. Te tulette saamaan koulukirjoja ja te opitte lukemaan ja kirjoittamaan. Se on hieno asia.

Tänään teidän nimikkopuunne istutetaan tuonne kirkkomaalle – ja pian teidätkin istutetaan koulun penkille oman pulpetin taakse. Teistä tulee psalmin veden äärelle istutetun puun kaltaisia.

Mitä se tarkoittaa: Koulussa te otatte käyttöön ja harjoittelette niitä lahjoja, joita Jumala on teille antanut. Siksi se on tärkeä paikka. Jumala on antanut teille paljon lahjoja. Mutta ne lahjat ovat kuin pieniä alkuja puussa, johon hedelmä kasvaa. Koulu on se paikka, jossa nämä lahjat hedelmien alut löydetään. Koulu tarjoaa oikean ravinnon näiden hedelmien kasvamiselle.

Kun te opiskelette ahkerasti, kuuntelette opettajien neuvoja ja ohjeita, keskitytte siihen, mitä kullakin oppitunnilla yritetään tehdä ja oppia, teette kotona teille annetut tehtävät, silloin koulusta tulee teille mukava ja hauska paikka. Huomaatte, että on kivaa oppia eri asioita. Silloin te olette kuin omenapuu, joka kasvaa vahvaksi ja kasvattaa pulleat ja makeat hedelmät. Hedelmiä on monenlaisia. Minkälaisia hedelmiä koulussa kasvaa? Lukutaito on yksi hedelmä, kirjoitustaito on toinen hedelmä, laskutaito kolmas hedelmä jne. Kaikki erilaiset tiedot ja taidot ovat teidän puunne hedelmiä.

On hienoa kasvaa vanhemmaksi, suuremmaksi ja viisaammaksi. On hienoa oppia uusia asioita. Vaikka se samalla tarkoittaa myös sitä, että kotonakin osataan vaatia teiltä enemmän. – te pukeudutte itse, eikä teitä enää syötetä niin kuin ehkä pikkuveljeä tai siskoa. Teidän odotetaan siivoavan omat jälkenne kotona, kun olette leikkineet. Ja monta muutakin asiaa. Ehkä teidän vastuullenne on joskus uskottu erikoistehtäviä, kuten pöydän kattaminen ruokailua varten. Ette pääse enää niin helpolla kuin vauvat ja taaperot.

Mutta koulussa taas te olette vielä niitä, jotka ovat kaikkein nuorimpia. Siksi se saattaa teitä vähän jännittää. Minkälaista on sinne mennä? Löydänkö aina luokkahuoneet, ehdinkö ajoissa kouluun, mitä jos en opi niin nopeasti kuin muut?

Koulussa on kuitenkin opettajat ja muitakin aikuisia, jotka auttavat teitä. He ovat teidän tukenanne. Ja kaikki tulee menemään siellä varmasti ihan hyvin. Toivon, että voisin pyyhkäistä kaikki pelot pois, että jäisi vain sellainen kiitollinen mieli ja iloinen odotus. Koska hienosta asiasta ennen kaikkea on kysymys.

Koulu, joka teillä pian alkaa, tulee kestämään kokonaisuudessaan monta vuotta. Koko tulevaan lapsuuteenne ja nuoruuteenne koulu tulee kuulumaan tärkeänä osana. Välillä opiskellaan ja välillä ollaan lomalla.

Mutta nyt alkaa koulu. Rukoilen teille kestävää innostusta ja uteliaisuutta oppia jatkuvasti uutta.

Teemoja, joita ollut puheessa

Tänään olemme kirkossa siunaamassa koulutiensä aloittavia lapsia. Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen siunaus heidän elämässään. Pappi on jo siunannut vanhempien ja kummien kanssa jokaisen kastetun lapsen kastetilaisuudessa. Tässä noudatamme Jeesuksen antamaa esimerkkiä: jeesuskin siunasi hänen luokseen tuodut lapset.

Siunaus merkitsee, että Jumala haluaa hyvää ihmisille. Jumala on läsnä siunaamassa ihmisten elämää.

Näiden siunattavien lasten elämässä alkaa nyt uusi vaihe. Heistä tulee koululaisia. Jumala haluaa johdattaa jokaista lasta koulutiellä, koulussa ja kotona.

Toimituksen jälkeen menemme hautausmaalle istuttamaan kouluun lähtevien nimikkopuun.

Hautausmaalle on haudattuna jotakin sellaista mikä ei tule takaisin. Haudat merkitsevät menneitä sukupolvia, niitä jotka ovat eläneet ennen meitä. Mutta sinne laitetaan kasvamaan myös jotakin sellaista, mikä osoittaa eteenpäin. Puu on vielä pieni, mutta puu kasvaa vielä isoksi. Käykää aina joskus katsomassa omaa puutanne. Kuiskatkaa sille koulumenestyksenne.

Koulun alkaminen – edessä avautuu tie, koulutie. Koulu saattaa vähän jännittää. Uskallanko kulkea koulumatkan joskus yksin, ehdinkö ajoissa luokkaan, löydänkö oikean luokkani, jos en opikaan kaikkia asioita. – mutta sitten on hienoa huomata, että kyllä sinä opit. Se tuntuu hyvältä.  Silloin tiedät, että olet taas isompi ihminen. Mitä enemmän opit sitä isommaksi kasvaa.

Kuinkahan isoksi sitä ihminen voi oikein kasvaa tiedoissa ja viisaudessa.

Uusia koulutarvikkeita on hankittu: oma reppu, oma penaali ja siellä omia koulutarvikkeita. Mikä niistä mahtaa olla sinusta kaikkein hienoin.

Koulussa alkaa jokin sellainen aika, mikä on sinua itseäsi varten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: